Kohta konfirmoitu

 

Sinne se meni, eikä tule enää takaisin. Suorastaan surullista, että sellainen kokemus on vain kerran elämästä ja mitä nyt sitten pitäisi odottaa? Kotiuduin eilen rippileiriltä, ja oli ihan huippukokemus! Kokemus avarsi mieltäni enemmän ja tuntuu siltä, kuin olisin kasvanut kasvupyrähdyksen henkisesti. Uskon, että moni samaistuu minuun ja tulee vielä samaistumaan. Ei siitä kuitenkaan sen enempää, jätän sen hyviksi muistoiksi oman mieleni sopukoihin. Palaten vielä kirjoituksen toiseen virkkeeseen odottamisesta, välillä itselleni tulee sellainen olo, että kun olen kokenut jotain, mitä olen odottanut kauan, rupean miettimään, mitä odotan sitten seuraavaksi? Olen itse huomannut että kun elän odottajana, elän onnellisesti. Kun odotan iloisia asioita, elän vielä onnellisemmin. Voin odottaa sitä, kun tapaan kaverini pitkästä aikaa, tai sitä kun lähden ulkomaille, asialla ei ole väliä, kunhan vain odotan. Heh.

Säät eivät ole parantuneet, mutta ainakin viikonlopuksi on tännepäin ainakin luvattu lämmintä, toivon todella sen toteutumista, koska mikä olisi sen parempaa kuin helle? Varsinkin kun voi syödä kesäherkkuja, ottaa aurinkoa ja uppoutua hyvään kirjaan lintujen laulaessa. Ompa täydellinen ajatus, joka nyt tuntuu niin kaukaiselta! Mutta se ei ole mahdottomuus, sillä näin minulle on tapahtunut monta kertaa. Rakastan ensinnäkin kesäherkkuina mansikoita, herneitä, mustikoita, melkein mitä tahansa marjoja! Ja jäätelöä! Ja tietysti salmiakki menee minkä tahansa vuodenajan herkkuna, mutta tänä keväänä nousi uusi suosikki täysin itselleni! Nimittäin ruisnachot, itselleni erityisesti seesam & merisuola - yhdistelmä. Älyttömän hyvän makuisia!

Tämä postaus meni nyt ihan jaaritteluksi parin kasvokuvan ja yhden tuollaisen luontokuvan perusteella, mutta tällä hetkellä vaikka elämässä astun taas yhden suuren askeleen eteenpäin, niin ei oikein ole tiettyä "postausaihetta" mistä kirjoittaa. Toivon, että sellaisia tulee! Siihen asti, hyvää heinäkuuta kaikille!