Alanyan voi matkustaa kahdelta eri lentokentältä; Antalyan sekä Gazipasan lentokentältä. Olen matkustanut aina Antalyan lentokentältä, sillä matkustusaikaan ei ole koskaan sopinut matkustaa Gazipasan kautta. Antalyan lentokenttä sijaitsee Antalyan kaupungista, parin tunnin ajomatkan päässä Alanyasta. Jos matkustaa jonkun turistimatkan mukana, niin kuin olen aina itse matkustanut ja koen sen järkevänä, jos sattuu ongelmatapauksia, niin Antalyan lentokentältä on tälle turistiryhmälle yleensä oma bussikuljetus. Bussikuljetus on aina pysähtynyt jollain huoltoasemalla, varmaan kalleimmalla kaikista, matkan puolivälissä. Gazipasan sijainnista en ole kovinkaan varma, mutta mitä olen kuvia nähnyt, voisin todeta sen olevan ns. toisessa päässä Alanyaa.
Turkin valuuttana toimii Liira, TL, mutta paikka paikoin on mahdollista myös maksaa euroilla. Valuutan kurssi on huonontunut, siinä missä ensimmäisellä lomallani euro oli tasan kaksi liiraa, niin nyt se on jo melkein kolme. Kurssi oli nyt n. 1e = 2.8 TL. Kaikkialla se ei ole kuitenkaan sama, sillä se vaihtelee paikkakohtaisesti, mutta äsken mainitsemani olisi oikea kurssi. Esimerkiksi lentokentällä se taisi oli 2.5-2.6 paikkeilla, jos oikein muistan. Sekä tietysti suurimmissa "turistirysäpaikoissa" vaihdetaan rahaa esim. 2.7, jolloin rahanvaihtopisteet tekevät sillä tietysti voittoa.
Kuten kyseisen maan kulttuuriin kuuluu, niin isossa osassa ostospaikoissa kuuluu tinkiä. Eli kun astut kadunvarrella sijaitsevaan laukku/kenkä/tuliais/vaate-putiikkiin, siellä ei ole kiinteitä hintoja. Myyjät yleensä pistävät merkille minkälaisia vaatteita katselet kaupassa, eli saavat tietoonsa mitkä kiinnostavat ja tuovat omia ehdotuksiaan esiin, tietysti on poikkeuksia. Kun löydät valitsemasi vaatteen, myyjä antaa sinulle huomattavasti normaalia korkeamman hinnan, josta tinkiminen sitten alkaa. Aikoinaan meille annettiin suosituksena vastata annetuun hintaan niin, että tarjoaa maksavansa puolet annetusta hinnasta (ei tietenkään pakollista). Tällöin myyjä lähtee tuomaan omaa hintaa alaspäin ja sinä viet omaa hintaa ylöspäin. Jossain vaiheessa hintanne siis törmäävät, ja sovitte yhteisen hinnan; ja kaupat on tehty. On tietysti mahdollista, että myyjä ei suostu tuomaan hintaa tarpeeksi alas omalle hinta-arviollesi, jolloin voit ilmoittaa lähteväsi ja lähteä sitten pois; sillä hyvällä lykyllä myyjä kohta juoksee perääsi ja ilmoittaa, että sinun hinta-arviosi kelpaa hänelle.
Jos tinkiminen kuitenkaan ei kiinnosta, tai on epämiellyttävää, niin kuin moni asian tuntee, on Alanyassa mahdollisuuksia tehdä myös ostoksia kiinteillä hinnoilla. Keskustan ostoskadulla kävellessäsi on nimittäin kiinteähintaisia kauppoja paljon. Lisäksi Obassa on myös kauppakeskus Alanyum, joka on kiinteähintainen. Kauppakeskuksessa että ostoskadulla tietääkseni molemmilla sijaitsee kauppa LC Waikiki, jonka näen itse ns. H&M:n kaltaisena kauppana, ja olen tehnyt siellä ostoksia. Kauppoja, joissa ei ole kiinteät hinnat, tunnetaan paremmin nimeltä Bazaari, ja niitä on melkein jokapuolella, jossain enemmän ja jossain vähemmän. Bazaareissa myydään yleensä tunnettuja vaate-, laukku- ja kenkäbrändejä (Hollister, Abercombie, Tommy Hilfiger, Michael Kors, Prada, Longchamp, converse, vans jne.), mutta pitää muistaa huomioida, että ne eivät ole aitoja, vaikka siltä näyttäisivätkin.
Vaikkeivat ne ole aitoja, niin hyvin käytettyinä ne ainakin itsellä ovat kestäneet pitkään ja ovat mukavia päällä. Onko sitten tällaisesta paikasta mahdollisuutta löytää mitään aitoa? On, muttei bazaareista. Hyvänä esimerkkinä voin heittää Alanyumin, jossa sijaitsee Turkin omia muotiliikkeitä, ja liike, jossa on erilaisia brändejä aitoina, ja hinnatkin ovat sen mukaiset, mutta kaikkea siellä ei tosiaankaan ole, eli en suosittele Alanyaa kohteeksi, josta etsitään aitoja merkkivaatteita.
Mistäs se Turkki Suomessa tunnettiinkaan? Aah, aivan, kebabista. Tai kun olen kysynyt Suomalaisilta, mitä tulee mieleen Turkista ensimmäiseksi, niin olen saanut vastaukseksi karvaiset kädet ja kebab. Turkissa on kebabia melkein joka ravintolassa, ja se on ihan älyttömän hyvää, ja poikkeaa mielestäni aika lailla siitä, millaista kebabia tarjoillaan Suomalaisissa kebabravintoloissa. Suurin osa Turkkilaisista ravintoloitsijoistakin suosittelevat syömään kebabruokia, etenkin Ottomanin kebabia; Lihapataa erilaisten lisukkeiden kera. Itselleni suosikkikebabiksi nousee kanadöner, eli lounaaksi tarjoiltava kanarullakebab.
Ruokakulttuuri on Turkissa lihaisa, en ole kertaakaan Turkissa syönyt yhtään kasvisruokaa missään? Lisäksi siellä on runsainmäärin vaaleaa ruokaa (esim. leivät). Joka kerta, kun olen mennyt ravintolaan, tilannut juotavaa ja syötävää, ruokaa ennen tuodaan talon tarjoama leipä, yleensä lättänä vaalea leipä, joka on sisältä täynnä ilmaa. Sen mukana tuodaan kahta erilaista maustetta; eli tarkoitus on repiä pala leipää ja dipata sitä mausteisiin. Tapaa vaalitaan, ja sitä voi kunnioittaa syömällä leivän ja tietysti kiittämällä siitä. Ruoka omaan makuun tulee aika nopeasti ja se on aina ollut makuhermoja hivelevää, erilaista ja älyttömän hyvää! Suosittelen syömään monipuolisesti erilaisia ruokia. Ruoan jälkeen pyydetään lasku ja tippiä annetaan yleensä n. 10% laskun hinnasta. Ruoka on keskustan alueella yleensä kalliimpaa kuin muualla, mutta se ei tarkoita välttämättä, että se olisi parempaa.
Missä sitten kannattaa vierailla, kun on Alanyassa? Keskustassa on useita paikkoja turistille itselleen ja matkajärjestöt järjestävät vierailleen erilaisia retkiä Alanyan ympäristöön. Alanyassa on tippukiviluola, jossa olen ensimmäisellä lomallani käynyt. Tippukiviluola on siis veden muokkaama luola, ja ns. luonnon ihme. Siellä ilma on hyvää ja avaa tukkoisemmankin nenän. Aivan tippukiviluolan sjainnin vieressä sijaitsee Alanyan keskellä sijaitseva vuori/kukkula, jonka päällä on Kalen linnake. Sinne on mahdollista päästä taksilla, mutta itse voin antaa suosittelemani reitin! Kukkulan vasemmalla puolella sijaitsee punainen torni sota-ajoilta (tietysti upea turistikohde!), jonka takana sijaitsee melko huomaamaton museo. Museo vie kauniiseen paikkaan, meressä sijaitsevan kivirakennuksen sisäpuolelle, jossa on maata että vettä ja museo erinäisistä vanhan Alanyan tavaroista (kaupunki on entinen merirosvopoukama). Siitä kun jatkaa eteenpäin, tiet vievät paikallisten kansalaisten kylän läpi, erinäisiä, kivipolkuja siksakkia Kalen linnakkeen muurin vierellä. Reitti vie lopulta Kalen linnakkeen pääporteille.
Kukkulalla sijaitsee tarkemmin kaksi linnaketta; päälinnake ja sotalinnake. Näiden välissä kirkko ja asuntoja sekä erilaisia kojuja, joissa paikalliset myyvät erinäisiä tavaroita pitsiliinoista kurpitsalyhtyihin. Päälinnakkeella ja sotalinnakkella on selvä ero! Siinä missä päälinnakkeella on turvallista kävellä turvatoimien ansiosta, sotalinnakkeella ei ole turvaköysiä tai mitään sellaista.
 |
| Kuva on viime vuodelta sotalinnakkeesta ja kyllä, tuonne on vapaa pääsy..
|
Retkiä matkajärjestöiltä tehdään ympäri Turkkia tai sitten vain Alanyassa ja sen lähiympäristössä. Itse olen aina halunnut vierailla Turkin Pamukkalessa, mutta se vain on ihan toisessa päässä Turkkia kuin Alanya, eli siihen ei ole vielä itsellä ollut mahdollisuutta. Jos lähtee retkelle tutustumaan paikalliseen Turkkiin, on yleensä mahdollisuus vierailla moskeijassa, mutta huom, siellä vieraillessa on ehdottoman tärkeää kunnioittaa toista uskontoa ja toimia pyhätön sääntöjenmukaisesti. Naisilla on oltava hiukset, olkapäät ja ainakin polvet peitettynä, eikä mieskään sinne alasti saa mennä. Joillain moskeijoilla on lainata naisille huiveja/hameita mainitsemieni paikkojen peitoksi, mutta kaikilla ei, asiaa voi varmasti tiedustella matkanjärjestäjiltä. Joillakin retkillä on myös mahdollisuus vierailla paikallisessa koulussa. Lisäksi henkilökohtainen suosikkini, kanjoni, jossa kuljetaan puisia siltoja pitkin kanjonia pitkin vesiputoukselle, jossa on mahdollisuus uida jääkylmässä lähteessä, voin sanoa sen kokeneena! Lisäksi keskustasta voi ostaa veneretkiä päivittäin.
Yhtenä matkakokemuksena suosittelen ehdottomasti Hamam-kylpylää. Hamam on ns. Turkkilainen sauna, jossa kuollut iho kuoritaan pois ja sitten pestään saippualla ja vaahdolla koko vartalo. Sen jälkeen on vartaloöljy-hieronta. Kokemus kannattaa kokea loman alussa, sillä sitten on oikein puhdas loman alusta saakka, ja rusketus lähtee kokonaan pois, jos käy viimeisinä päivinä, jolloin koko auringonpalvominen on ollut turhaa. Itse suosittelen Alanyassa keskustan lähellä sijaitsevaa Mimoza-hamamia, sillä olen siellä ollut, ja siellä on naisille naispesijät ja miehille miespesijät. Siellä alussa on kuuma kuiva sauna, sitten kostea sauna "marmorimaisessa kupolissa", joka sisältää pesun ja sitten juomatauko (ei pakollinen), ja lopuksi hieronta.
Millä sitten kulkea Alanyassa? Jalan, pyörällä, busseilla, taksilla..
Melkein ympäri vuorokauden kulkee paikallisia Dolmus-busseja, joilla pääsee hyvin toiselle puolelle kaupunkia. Bussit maksavat yleensä parista muutamaan liiraan per. henkilö, eli ovat halpa tapa matkustaa! Taksitkaan eivät kuitenkaan ole kalliita, ainakaan verrattuna Suomeen! Kaupungin sisällä pääsee yleensä matkustamaan 20 TL, enemmän tai vähemmän riippuen matkasta, siitä hinnasta on hyvä neuvotella ennen ajomatkaa! Pyöriä on mahdollisuus vuokrata pyörävuokraamoilta, joiden hinnat vaihtelevat paikkakohtaisesti. Jalan on tietysti ilmaista, ja kävely tekeekin hyvää! Tosin kuumalla säällä todella rankkaa.
Kuumin sää Alanyassa on kesäisin, jolloin turistikausi on alussa ja hinnat korkeimmillaan. Tälloin on mahdollisuus 40 celsiuksen. Lokakuussa turistikausi on lopuillaan hinnat bazaareilla halpoja, sillä niitä pyritään myymään loppuun, silloinkin lämpötilat pyörivät vielä 30 celsiuksen paikkeilla. Hanavettä ei suositella juotavaksi eikä käytettyjä vessapapereita heitetä vessanpönttöön, sillä viemäriverkosto ei ole yhtä hyvä kuin vaikka meillä Suomessa. Vastaisen toiminnan seuraukset mahatauti ja tukkeutunut vessanpönttö eivät sovi yhteen. Pullotettua vettä myydään jokaisessa ruokakaupassa. Vettä on hyvä juoda paljon! Oppaamme aikanaan antoi meille vinkin, 1 L kymmentä lämpöastetta kohti, siis vähintään!
Tämän Kale-kukkulan molemmin puolin on uima-rantoja; oikealla puolella Alanyan kuuluisin kleopatra-ranta, jonka hiekan sanotaan olevan kuin riisiä, oma näkökulmani sanontaan; vain paikkapaikoin. Ranta on alussa äkisti syvenevä, mutta vesi on muuten erittäin puhdasta ja merenpohja mukavaa, aallokon kovuus vaihtelee, mutta aina on hyvä pysytellä niin lähellä rantaa, että pääsee omin voimin uimaan sinne takaisin! Toisella puolen on pitkä rantaviiva, missä on osittain kivikkoinen ranta, mutta kauempana keskustasta (Oban puolella) ranta on aivan ihana! Puhdasvetinen, mukavapohjainen ja rauhallinen. Rantatuolit ja varjot maksavat, mutteivat paljoa. Rannalla on mahdollisuus vuokrata vesiskoottereita tai kokeilla liidellä liitovarjolla yläilmoissa.
Ja vielä viimeisenä; on hyvä muistaa kunnioittaa vierasta kulttuuria! Ja tietysti, koska Turkki on muslimimaa, siellä on Moskeijoita ympäriinsä. Jos heräät ensimmäisenä aamunasi kukonlaulun aikaan kummalliseen lauluun, et varmasti ole ainoa, nimittäin se on rukouskutsu. Se kuuluu viisi kertaa päivässä ja kuuluu muslimeiden arkeen. Laulu kuuluu Moskeijan tornista, eli Minareetista. Ensimmäisinä päivinä siihen saattaa herätä tai kiinnittää huomiota, mutta lopulta siihen tottuu.
Toivon, että tästä saattaa olla hyötyä. Kysymyksiä saa laittaa ja pyrin vastaamaan niihin parhaani mukaan ja tarpeen tullessa muokata tekstiäni tai lisätä jotakin uutta. Hyvää marraskuuta kaikille, vaikka onkin pimeää, niin voihan sitä aina haaveilla olevansa aurinkomatkalla! ;)
